Jumprahuiti, se on saavutettu! Kotivaaka näytti nyt alle 95 kg! Reilu 25 kiloa hävinnyt, voihan mieletöntä! 50 voipakettia. YÖKS!

Taisi tuon vähäisen painonpudotuksen aiheuttaa hormonaaliset jutut, ja todellisuudessa sitä olikin mennyt enemmän. En muuta selitystä keksi. Mutta tärkeintä on, että paino putoaa. Koko ajan.

Sitkeyttä tämä vaatii ja näiden pöperöiden puputtamista, mutta tulee sitä tulostakin. Missään vaiheessa ei ole ollut tunnetta, että lyön hanskat tiskiin, ei kertaakaan. Tämä elämäntapa tuli jäädäkseen.

En usko näihin puolen vuoden superdieetteihin vaan olen sitä mieltä ollut aina, että hitaasti hyvää tulee. Muuten kyllä kohellan elämässäni ihan tarpeeksi, tässä en. En halua olla totaalikieltäytyjä vaan jos minun tekee mieli karkkia, voin vähän sitä syödä. Jos se sitten aiheuttaa dieetilleni jotain, se aiheuttaa. Mielestäni pahempaa olisi ottaa kännit joka viikonloppu tai tissutella muuten.

Tämä viikko tulee menemään vähän huonosti, sillä lähden ulkomaille seminaariin ja siellä tulee ruuat "talon" puolesta. Voin toki tehdä valintoja ja jättää jotain syömättä, kuten aion tehdä.

 

Nyt pakkauspuuhiin!

Terv puolikas paksukainen

Tervehdys!

Kahdessa kuukaudessa kehonkoostumusmittarin mukaan painoa mennyt alas 2kg. Ei paljon. Mutta olen kyllä niin hemmetisti kiinteytynyt, etten tuota painoa viitsi tuijottaa vaan keskityn tekemiseeni.

Nyt kuitenkin pt:n kanssa vähän fiksattiin treenirutiineita, koska olen juuri sillä kynnyksellä, että alan tekemään lisätreeniä vaan sen vuoksi, koska pystyn. Maanantaina vetäsin ensin yläkroppatreenin salilla ja zumban perään - selitin sen itselleni seläntestaustreeninä vaikka oikeasti temmoin sen vuoksi, kun huilautin selkääni viime viikon.

Nyt mukaan otetaan aamuaerobiset, jätän zumban ja juoksemiset kuukaudeksi. Nyyh! Salille neljästi, päälle vielä pace tai mahdollisesti joku muu treeni, pace ei vaan kuulu suosikkeihini, mutta jospas pakotan itseni tykkäämään siitäkin. Sapuskat pysyvät samoina.

Voipaketteja on siis sulanut 46, kotivaa'an mukaan 50. Mutta ei meillä lasketa!

 

Näin täällä! Hyviä piteneviä päiviä toivottelee

paksukki

Heippa taas!!!

Tammikuu on pitkällä, treenaaminen jatkuu. Tosin nyt on pakollinen lepo, ensimmäinen sellainen, koska satutin vähän selkääni. Kuukauden verran minulla on ollut selkävaivaa, iskias kiusasi, ja nyt tässä taannoin salilla selänojennuslaitteessa iski hirveä kipu alaselkään. Noidannuoli ehkäpä, lääkäriä ei sentään tarvittu. Ei ainakaan vielä ja parempaan tuo selkä on selvästi menossa. Tai sitten buranakuuri auttaa huimasti. No, rauhassa otan ja pidän ruokavalion nyt. Kävelemään toki olen menossa, mutta nyt kahteen päivään en ole opiskelukiireiden ja lasten harrastusten vuoksi ehtinyt. Ja sekös kiukuttaa!!!

Olen treenannut todella ahkerasti, joululoman aikaan itse asiassa aika huikean paljon. Paino on koko ajan alaspäin menossa, mutta rautamäärän kasvaessa ei näköjään kovin nopeasti paino putoa. Toki tiedän, että lihas painaa enemmän kuin läski.

Vaatteita olen "joutunut" heittämään pois ja ostamaan uusia, jälleen. Etuvarustus muistuttaa yhä enemmän tyhjiä nahkalappuja, ajokoiran korvia, mutta näillä mennään, Tallinnasta saa uusia... no ei, ei todellakaan. Minä en sellaisiin turhamaisuuksiin ryhdy. Ja tuo vatsanahka, joka näyttää sellaiselta, miltä näyttää viikon täynnä ollut ilmapallo tyhjänä. Nahka tulee perässä, siis kutistuu, jos on kutistuakseen. Bikineitä en nyt ole vetämässä niskaani kuitenkaan.

Projektini etenee tasaisesti ja varmasti, ja olen luottavaisin mielin. Kolmen kuukauden päästä tulee vuosi täyteen siitä, kun aloitin peruskunnon kohottamisella. Elokuussa on tavallaan välitilinpäätös: silloin on kulunut vuosi salikortin hankkimisesta. Mutta tämä elämätapa on tullut jäädäkseen, se on selvä.

Olen myös jatkanut juoksemista. Viikko sitten maanantaina juoksin kilsan, kävelin toisen, juoksin kilsan ja niin edelleen kaiken kaikkiaan 6 kilsaa. Tuntui oikeasti aika hyvältä, että pystyin siihen.

Olen saavuttanut paljon, enkä pelkästään tämän projektini tiimoilta vaan yksityiselämässäni ja tiedän, että pystyn aivan mihin tahansa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen!

Ja nyt opiskelukirja käteen, jotta tuo gradu etenisi!

Ihanaa talvista tammikuuta,

Paksukainen

 

Jep jep. Nyt painan alle sata. Piti varmistua asiasta, ja kyllä, jo muutaman päivän on vaaka näyttänyt alle sataa. Olo on ihan mielettömän hyvä muutenkin!

Äsken iltapalaksi söin salaattia ja kaksi kananmunaa. Vielä olisin voinu syödä yhden valkuaisen, muttei minulla ollut valmiiksi keitettyjä kuin kaksi (unohdin keittää), mutta tuskin isoa vahinkoa tein. Lisäksi otin kalaöljykapselin, magnesiumin sekä luontaistuotekaupasta niveliä "voitelevan" pillerin - on sitten lumetta tai ei, mutta polviin  ei satu salilla. Toisaalta veikkaan kyllä, että olen vaan oppinut tekemään askelkyykyn oikein, ja siksi ei polviin satu enää.

Treenaan yhdellä lepopäivällä paitsi kevennetyllä viikolla, jolloin on kaksi lepoa. Ensi viikko on sellainen. Lisäksi siihen kuuluu kaksi salia, kaksi 45-60 min lenkkiä sekä hiit, jonka sain pt:n suostumuksella vaihtaa zumbaksi. Rakastan zumbaa!

Viikko sitten nakkasin 4 isoa muovikassia vaatteita uffille. En tiedä, että onko niistä enää käyttöön kenellekään, mutta minä en niitä todellakaan enää koskaan tarvitse. Uusia salivaatteita pitäisi ostaa, mutta ostan vasta joulun välipäivinä. Niin ei sitten harmita, kun joutuu ne viskaamaan pois, kun nekin tulevat vielä isoiksi. Aika huikeeta muuten!

Tavoitteeni on olla 50 kiloa kevyempi. Se ei kuitenkaan ole kiveen hakattu vaan se voin ihan hyvin painaa vähän enemmän, jos näytän normaalipainoiselta. Pidän sitä nyt sellaisena tietynlaisena merkkipaaluna tulevaisuuteen. Ja kun 25 kiloa on lähtenyt, ostan niitä uusia salivermeitä. Se on näillä näkymin juuri joulun välipäivinä tai ehkä jo ennen. Pikkuhiljaa, ei tässä kiirettä.

Elämä muutenkin hymyilee, kaikki on oikein mainiosti. Joulukin lähestyy, enää kuukausi siihen!

Terkuin

yhä pienenevä Paksukainen

Kaunis aurinkoinen syyssää, aamulla oli jo pieni pakkanen.

Kävin tuossa aamulla vaa'alla, lukema on nyt miinus 17 kiloa, jessss! Kävin myös salilla ja tekemässä hiit-treenin. Läskiä palaa sen hiitin ansiosta liki vuorokausi tehokkaasti. Sopii minulle, kiitos!

Se läskiryhmä loppui parisen viikkoa sitten, eikä jatkoryhmää saatu kasaan. Hittolainen, ne kaikki muutkin naiset oli ihan yhtä lailla sen tarpeessa kuin minä. Mutta se oli selvää, että motivaatiota ei ollut juuri kenelläkään minua lukuunottamatta - sitä riittäisi vaikka jaettavaksi asti.

No, ryhmää ei siis tullut. Mitäpä sen silti on väliä, en tarvitse ryhmää, koska teen tämän itselleni ja omalle perheelleni, en muille. Nyt perjantaina minulla on ensimmäinen kerta personal trainerin kanssa. Sovittiin, että kerran kuussa tehdään mittaukset, katsotaan syömiset ja saliohjelma. Minulle sopii niin loistavasti se, että joku sanoo montako kertaa viikossa urheilen mitenkin ja mitä syön. Muuten saan kuitenkin täällä arkea ja opiskeluja sumplia miten vaan lähes itsekseni.

Aamulla söin kaurapuuroa leseillä, raejuustolla ja mehukeitolla. Salin jälkeen join proteiinijuoman ja söin banaanin. Pian syön kalakeittoa (kirkas liemi, ei lihaliemikuutiota) sekä otan salaattia runsaasti sekä kruunuvihanneksia. Päivällinen on varmaan samanlainen. Päivän välipala on rahkaa ja marjoja, samoin iltapala. Lisänä on kalaöljyä, monivitamiinia ja magnesiumia. Niillä pääsee alkuun, tietäisittepä mieheni lisät!

Hyvää lokakuun puolta väliä, ja tsempit muille kilojen kanssa painiskeleville. Yksin ei tarvitse olla ja apua kannattaa pyytää aina!

Terv paksukainen