Heippa taas!!!

Tammikuu on pitkällä, treenaaminen jatkuu. Tosin nyt on pakollinen lepo, ensimmäinen sellainen, koska satutin vähän selkääni. Kuukauden verran minulla on ollut selkävaivaa, iskias kiusasi, ja nyt tässä taannoin salilla selänojennuslaitteessa iski hirveä kipu alaselkään. Noidannuoli ehkäpä, lääkäriä ei sentään tarvittu. Ei ainakaan vielä ja parempaan tuo selkä on selvästi menossa. Tai sitten buranakuuri auttaa huimasti. No, rauhassa otan ja pidän ruokavalion nyt. Kävelemään toki olen menossa, mutta nyt kahteen päivään en ole opiskelukiireiden ja lasten harrastusten vuoksi ehtinyt. Ja sekös kiukuttaa!!!

Olen treenannut todella ahkerasti, joululoman aikaan itse asiassa aika huikean paljon. Paino on koko ajan alaspäin menossa, mutta rautamäärän kasvaessa ei näköjään kovin nopeasti paino putoa. Toki tiedän, että lihas painaa enemmän kuin läski.

Vaatteita olen "joutunut" heittämään pois ja ostamaan uusia, jälleen. Etuvarustus muistuttaa yhä enemmän tyhjiä nahkalappuja, ajokoiran korvia, mutta näillä mennään, Tallinnasta saa uusia... no ei, ei todellakaan. Minä en sellaisiin turhamaisuuksiin ryhdy. Ja tuo vatsanahka, joka näyttää sellaiselta, miltä näyttää viikon täynnä ollut ilmapallo tyhjänä. Nahka tulee perässä, siis kutistuu, jos on kutistuakseen. Bikineitä en nyt ole vetämässä niskaani kuitenkaan.

Projektini etenee tasaisesti ja varmasti, ja olen luottavaisin mielin. Kolmen kuukauden päästä tulee vuosi täyteen siitä, kun aloitin peruskunnon kohottamisella. Elokuussa on tavallaan välitilinpäätös: silloin on kulunut vuosi salikortin hankkimisesta. Mutta tämä elämätapa on tullut jäädäkseen, se on selvä.

Olen myös jatkanut juoksemista. Viikko sitten maanantaina juoksin kilsan, kävelin toisen, juoksin kilsan ja niin edelleen kaiken kaikkiaan 6 kilsaa. Tuntui oikeasti aika hyvältä, että pystyin siihen.

Olen saavuttanut paljon, enkä pelkästään tämän projektini tiimoilta vaan yksityiselämässäni ja tiedän, että pystyn aivan mihin tahansa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen!

Ja nyt opiskelukirja käteen, jotta tuo gradu etenisi!

Ihanaa talvista tammikuuta,

Paksukainen